Hmh, huomen kouluu..
Okei, olinhan mä jo täl viikol ne kaks päivää koulus, mut silti vituttaa lähtee huomen.. + siihe päälle tää muu vitutus = extrasuperhyperdypermultimegavitutus.
Miks mua käsketää jaksamaa ? Miks mua neuvotaan kokoajan mun elämässä ? Mulle kerrotaa joka vitun päivä, et voin puhua mun asioista. Jokainen ihminen tulee eriksee kertoo, et voin puhua niille. ENTÄ JOS MUA EI HUVITA KERTOA KELLEKKÄÄ ? Tää viikonloppu on ollu täynnä tät turhauttavaa vittuilua, mut silti mä yritän hymyillä ja jaksaa. Yrittäkää ihmiset ymmärtää, etten mä aina haluu kertoo, jos mulla ei oo kaikki hyvin. Feikkihymy on tullu vähän liianki tutuks tän vähän reilun puolen vuoden aikana, mut kukaa ei nää sen hymyn läpi. Tai jos näkee, niin kukaa ei sano siitä mitää, on vaan hiljaa. Tavallaan toivon, et joku sanois siitä ja mä saisin kertoa rauhassa, ilman pakottamista, et miltä musta tuntuu.
Rasittavaa, ku ihmiset luulee tuntevansa mut jotenki hyvin. Todellisuudessa KUKAAN ei tunne mua kokonaa, koska oon muuttunu. On ihmisiä jotka tuntee vanhan minän hyvin, muttei tätä mikä mä nykyään oon. Edes mä en tunne itteeni, nii turha tulla sanomaa, et "kyl mä sut tunnen". Ja vaikka musta on ehkä tullukki astetta sosiaalisempi, nii silti mä en haluu puhua kaikille. Joskus on päiviä, etten mä haluu puhuu kellekkää.
Oli pakko tulla nyt taas avautumaa, toivottavasti en pilaa teijän päivää tälläsel turhal.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti