Se on kohta taas yks päivä takana ja yks päivä lähempänä syyslomaa, uujee.
Huomenna matikankoe, josta mä ainaki luulisin pääseväni ihan hyvin läpi, koska jotenki noi jutut on vaikuttanu ihan semihelpoilta. Ja mitähän muuta asiaa mul vielä oli:o
Ainii, mä en tiiä mist tää johtuu, mut mul on kokoajan sellai jännä fiilis. Tavallaa niiku jännittäis joku kauheesti tai sillee kihelmöi jännästi masussa ja sit on sellai tavallaa stressaantunu fiilis, muttei kuitenkaa ja hmm. No jokatapaukses tosi sekava fiilis ja mun mieliala vaihtelee vähän välii. Eka saatan olla ihan ylipirtee ja koht oonki jo angstinen ja sit koht taas takas pirteeks ja siin se saattaa olla hetken tai no vaikka jos siinä ku koulusta pääsen, nii on sellanen ylipirtee olo nii viimeistää sit yöllä saan jonku angstikohtauksen ja itken vaa siel sängyssä ja kidutan itteeni sillä, et ajattelen niit asioita mitkä laittaa vaa mut enemmän itkemää ja lopult mult menee yöunet ja hmm. Osaisko kukaa kertoo mulle mitä tää on xc ?
Sori taas tää tekstin sekavuus, muttaku aivot ei taas vaihteeks suostu tekee mun kans yhteistyötä, et pystyisin kirjottamaa jotain järkevää.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
maanantai 24. syyskuuta 2012
Is here still some hope ?
Heti näin alkuu voin jo sanoa, etten kaipaa yhtäkää kommenttia jossa sanotaa, et mä vaan kerjään huomiota. Sitä mä en tee, en. Jos kerjäisin huomiota, nii tekisin sen jollain muulla tavalla. Tavalla josta mun ois ehkä helpompi puhua ja kaikkee.
Eli nyt siis aijon puhuu teille mun viiltelemisestä, ja tätähän siis ei oo pakko lukee jossei kiinnosta.
Ihan ensimmäinen viilto mun kätee tais tulla 2009 vuonna, millon musta tuntu, et kaikki katos mun ympäriltä. Mul ei ollu ketää kenelle olisin enää voinu avautua, joten mun oli tehtävä se ruumiillisesti. Ja kuvittelin, et se helpotti, mut sitä se ei tehny. Itseasias se vaa pahens tilannetta, koska ku ne viillot huomattii nii sain kuulla siitä kui huomionhakunen mä oon.
Sit tutustuin ihmisee jolle pystyin avautumaa ja siihen se sit loppu, ainaki hetkeks.
No 2010 vuonna sitte kaikki se sama paska toistu, mut sinä vuonna niit viiltoja tuli useempia. Ja niitten mukana menetin kavereita ja nyt ku ajattelee, nii toi kaikki tuntuu nii turhalta. Koska oikeesti mulla oli kokoajan ihmisiä ympärillä, mä en vaa huomannu niitä. En kuunnellu sitä mitä ne muut mulle sano ja pysyin siinä päätöksessä, et mulla ei oo enää ystäviä tai kavereita. 2010 vuoden puolessa välissä mulle tuli se fiilis, et mitä vittua mä vielä teen tääl. No itsemurha mulla kävi useita kertoja mielessä, ja välillä olin jo aikeissa toteuttaa ne. Kirjotin porukoille kirjeen jonka jätin mun sängylle ja lähin ulos, kävelin valtatielle ja istuin hetken siinä sen vieressä ja kattelin, ku ne autot ajo ohi. Olin nousemas ylös siit maasta ja kävelemäs kohti sitä tietä, ku sain puhelun. Se puhelu pelasti mun hengen ja saan olla kiitollinen.
2011 ei ollu ehkä ihan nii rankka vuosi, mut kyllä sieltäki niitä arpia kerty, millon mistäki syystä. Tutustuin ihanii ihmisii ja olin onnellinen, ainaki ajoittain. Paitsi se syksy, ku sain masennuslääkkeet, mut eihä ne mihinkää tehoo. Se on päässä se vika, eikä siihe mikää lääkitys oikeestaa auta, mulla ainakaa. Tai no olishan se varmaa auttanu jos olisin siihen uskonu, mut koska sitä en tehny, nii koko juttu oli turha.
ja sittä tää vuos 2012. Tää on ollu tosi outo vuosi. Itsemurhaa en oo kokeillu ja jos se mielee on sattunu tulemaa, nii oon vaa sysänny sen sivuu ja pyrkiny ettimää niit hyvii puolia mun elämästä. Aina se ei kuitenkaa oo helppoo, ku näkee et jollain muulla ei oo kaikki hyvin. Ja se ku et pysty tekemää asialle mitää, nii ei todellakaa tuo sitä hyvää fiilistä. Mulla itelläni ei loppujenlopuks kuitenkaa olis edes syytä angstata, mut silti mä viiltelen. Mä en nauti siit kivusta, mä en hae sillä huomiota, mut mä rankaisen sillä itteeni siitä, etten oo täydellinen.
Ja tässä vaiheessahan kaikki sitte onki sillee "joo, kukaan ei oo täydellinen" ja mä tiiän sen, mut se miten paljon mä haluisin olla täydellinen nii ajaa mut tähän tilaa.
Noist menneistä vuosista mulla on jäljellä useita arpia, ja valitettavasti löytyy näitä tuoreitaki viiltoja. Toivon vaa, ettei kukaa teist lukijoista tekis tätä itellee ja hyväksyisitte ittenne sellasina mitä ootte. Ite musta ei oo siihen, ainakaa vielä, mut mä toivon, et teistä on.
Eli nyt siis aijon puhuu teille mun viiltelemisestä, ja tätähän siis ei oo pakko lukee jossei kiinnosta.
Ihan ensimmäinen viilto mun kätee tais tulla 2009 vuonna, millon musta tuntu, et kaikki katos mun ympäriltä. Mul ei ollu ketää kenelle olisin enää voinu avautua, joten mun oli tehtävä se ruumiillisesti. Ja kuvittelin, et se helpotti, mut sitä se ei tehny. Itseasias se vaa pahens tilannetta, koska ku ne viillot huomattii nii sain kuulla siitä kui huomionhakunen mä oon.
Sit tutustuin ihmisee jolle pystyin avautumaa ja siihen se sit loppu, ainaki hetkeks.
No 2010 vuonna sitte kaikki se sama paska toistu, mut sinä vuonna niit viiltoja tuli useempia. Ja niitten mukana menetin kavereita ja nyt ku ajattelee, nii toi kaikki tuntuu nii turhalta. Koska oikeesti mulla oli kokoajan ihmisiä ympärillä, mä en vaa huomannu niitä. En kuunnellu sitä mitä ne muut mulle sano ja pysyin siinä päätöksessä, et mulla ei oo enää ystäviä tai kavereita. 2010 vuoden puolessa välissä mulle tuli se fiilis, et mitä vittua mä vielä teen tääl. No itsemurha mulla kävi useita kertoja mielessä, ja välillä olin jo aikeissa toteuttaa ne. Kirjotin porukoille kirjeen jonka jätin mun sängylle ja lähin ulos, kävelin valtatielle ja istuin hetken siinä sen vieressä ja kattelin, ku ne autot ajo ohi. Olin nousemas ylös siit maasta ja kävelemäs kohti sitä tietä, ku sain puhelun. Se puhelu pelasti mun hengen ja saan olla kiitollinen.
2011 ei ollu ehkä ihan nii rankka vuosi, mut kyllä sieltäki niitä arpia kerty, millon mistäki syystä. Tutustuin ihanii ihmisii ja olin onnellinen, ainaki ajoittain. Paitsi se syksy, ku sain masennuslääkkeet, mut eihä ne mihinkää tehoo. Se on päässä se vika, eikä siihe mikää lääkitys oikeestaa auta, mulla ainakaa. Tai no olishan se varmaa auttanu jos olisin siihen uskonu, mut koska sitä en tehny, nii koko juttu oli turha.
ja sittä tää vuos 2012. Tää on ollu tosi outo vuosi. Itsemurhaa en oo kokeillu ja jos se mielee on sattunu tulemaa, nii oon vaa sysänny sen sivuu ja pyrkiny ettimää niit hyvii puolia mun elämästä. Aina se ei kuitenkaa oo helppoo, ku näkee et jollain muulla ei oo kaikki hyvin. Ja se ku et pysty tekemää asialle mitää, nii ei todellakaa tuo sitä hyvää fiilistä. Mulla itelläni ei loppujenlopuks kuitenkaa olis edes syytä angstata, mut silti mä viiltelen. Mä en nauti siit kivusta, mä en hae sillä huomiota, mut mä rankaisen sillä itteeni siitä, etten oo täydellinen.
Ja tässä vaiheessahan kaikki sitte onki sillee "joo, kukaan ei oo täydellinen" ja mä tiiän sen, mut se miten paljon mä haluisin olla täydellinen nii ajaa mut tähän tilaa.
Noist menneistä vuosista mulla on jäljellä useita arpia, ja valitettavasti löytyy näitä tuoreitaki viiltoja. Toivon vaa, ettei kukaa teist lukijoista tekis tätä itellee ja hyväksyisitte ittenne sellasina mitä ootte. Ite musta ei oo siihen, ainakaa vielä, mut mä toivon, et teistä on.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
I won't let you steal my afterlife
Mun piti kirjotella tänne jo tossa maanantaina, mut pääs vähän unohtumaa, joten kirjottelenpas sitte nytte.
Eli tosiaan lauantaina oli taiteet, ja hienostihan ne meni (: Näin Pirree, jonka näin viimeks viime vuoden taiteissa ja tutustuin parii uutee ihmisee ja sellast:)
Taiteista siis selvittii ilman suurempia itsensä nolauksia jne. Ens vuoden taiteita siis odotellessa ! c;
Ja asiasta toiseen, mä en oo ollu täl viikolla viel yhtäkää päivää koulussa. Tää hemmetin flunssa ei tunnu lähtevän millää ja yyy. Lämpöö on ollu joka päivä sillee 36.7-37.3 välillä. Mun normaali lämpö on siis siellä 35.7 paikkeilla.
Ja koska mun kurkku on iha semi kipee, nii oon joutunu vetää vaa jotai pilttii tääl, mut se ei haittaa, koska piltti on hyvää♥ tää päivä alko kuningatar piltillä, omnom !
Mut ehkä mä huomenna pääsisin eksymää jo kouluu, tai ainaki toivottavasti pääsen, koska tääl himassa tuun hulluks.
JEJEJEJE, mun A Day To Rememberin paita tuli eilen postii♥ ja Marshallin laukku kans, omnomnom♥
Eipä mulla sitte tälläkertaa muuta, hejdå !
AINII ja sen verran viel, et mäki sorruin tekee formin, eli olkaapas ihania ja laitelkaa kysymyksiä ! c: http://www.formspring.me/FAGGOTFISH
Eli tosiaan lauantaina oli taiteet, ja hienostihan ne meni (: Näin Pirree, jonka näin viimeks viime vuoden taiteissa ja tutustuin parii uutee ihmisee ja sellast:)
Taiteista siis selvittii ilman suurempia itsensä nolauksia jne. Ens vuoden taiteita siis odotellessa ! c;
Ja asiasta toiseen, mä en oo ollu täl viikolla viel yhtäkää päivää koulussa. Tää hemmetin flunssa ei tunnu lähtevän millää ja yyy. Lämpöö on ollu joka päivä sillee 36.7-37.3 välillä. Mun normaali lämpö on siis siellä 35.7 paikkeilla.
Ja koska mun kurkku on iha semi kipee, nii oon joutunu vetää vaa jotai pilttii tääl, mut se ei haittaa, koska piltti on hyvää♥ tää päivä alko kuningatar piltillä, omnom !
Mut ehkä mä huomenna pääsisin eksymää jo kouluu, tai ainaki toivottavasti pääsen, koska tääl himassa tuun hulluks.
JEJEJEJE, mun A Day To Rememberin paita tuli eilen postii♥ ja Marshallin laukku kans, omnomnom♥
Eipä mulla sitte tälläkertaa muuta, hejdå !
AINII ja sen verran viel, et mäki sorruin tekee formin, eli olkaapas ihania ja laitelkaa kysymyksiä ! c: http://www.formspring.me/FAGGOTFISH
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)