Ei mua kiinnosta enää mikää, ei yhtää mikää.. Eläminenki on jotain niin turhaa..
Tietääks kukaa sitä fiilistä, ku tutustut johonki ihmisee ja siit tulee sulle pienes hetkes ihan helvetin tärkee. Teil menee hyvin aika pitkää ja sit vaa tapahtuu jotain ja sä menetät sen ? Mä oon kokenu tän jo liian mont kertaa, enkä tosiaa aijo enää kokee kertaakaa. En aio päästää enää ketää nii lähelle, et se pystyis satuttamaa.
Tai en mä tiiä, en ainakaa yhtä helposti päästä enää ketää lähelle. Ja alan olee tarkempi siitä kenee mä luotan, koska näemmä parhaasee kaveriikaa ei enää voi luottaa.
Helpointa varmaan olis olla kokonaa luottamatta keneekää. Ei tarvis pettyy keneekää, ei tarvis tuntee tät helvetin sekavaa oloo.
Tai itseasias mä oon vissii tehny sen jo taas, päästäny nimittäin ihmisen ehkä liian lähelle. Ja mua vaa pelottaa hirveesti, et mua sattuu tässäki vielä. Ja sit toisaalt pelottaa seki, et tää mitä meil nyt on nii kaatuu sen takia et mua pelottaa. En voi antaa itestäni kaikkee vaikka kui yritän, pelko hallitsee liikaa.. mut täytyy vissii vaa toivoo, et se ymmärtää ja täst ehkä joskus tuliski jotain..
En osaa liittää näit ajatuksia sanoiks, koska aivot ei oo taaskaa yhteydessä mun sormii.. Ehkä mä vaa laitan teille kuvia ja niistä voitte sit päätellä sen miltä musta tuntuu.
ja koska oon aika helvetin varma, et tää yks täs blogauksessa mainittu henkilö tunnistaa ittensä jos vaa lukee, nii painu vittuu ja pysy siellä.. kaikel rakkaudel bitch♥
Ja ainii, paskaa uuttavuotta !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti