lauantai 12. toukokuuta 2012

Welcome to my life

To be hurt
To feel lost

To be left out in the dark
To be kicked
When you’re down
To feel like you’ve been pushed around
To be on the edge of breaking down
And no one’s there to save you
No you don’t know what it’s like


You might think I’m happy 
But I’m not gonna be okay !



Mikä siin on, et en osaa olla vihanen ihmisille ? Tai no kyllä mä joillekki osaan olla, mut vaikka pari tiettyä olis kuinka ärsyttäviä, nii silti en vaa voi vihata niitä. 

Ja sit viel tälläi päivän vitutuksen kohde, ihmiset !  Kaikki taas alkanu selittää sitä samaa "Sä oot aina se kuka aina hymyilee ja on pirtee ja tommoi ilopilleri". Mä saatan joo hymyillä ja nauraa, mut en tosiaan tee sitä joka päivä. Kaikki on vaa saanu must sen tietyn mielikuvan, minkä takia ei enää huomaa jos mä en ookkaa niin pirtee ilopilleri. Ehkä siinä on osittain sitte syy siihen, ettei kukaa huomaa, et mul on huono olla. 
Ainoot ihmiset jotka huomaa - tai ainaki tuo esille huomionsa - on porukat, mut niitä ei kiinnosta. Ne vaa huutaa mulle lisää ja sillee tekee mulle vaa paskemman fiiliksen, jonka sit puran kavereihin. Ja sit mulle suututaa ja oon ihan yksin ja ääää, angst.

Mun piti kirjottaa jotain järkevämpääki, mut päätin sitte unohtaa kokonaa, hups.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti