Ei koskaa pidä sanoo ikuisesti, koska ei se tuu sitä koskaan olemaa. Ikuisuus on pitkä aika ja se todellaki tuntuu mahottomalta.
Ja mulle edes vuos tuntuis pitkältä ajalta seurustella, melkee mahottomalta. Tai sitte se vaa johtuu siitä, etten oo löytäny sitä oikeeta vielä tai mitää. Mut jokatapauksessa nyt mä vaan pysyn sinkkuna ja jätän seurustelut niille jotka pystyy siihen.
Mulle seurustelu merkitsee rakkautta ja paljon kaikkee muutaki, mut mulle se tuo aina jossain vaiheessa mukanaa sen ahdistuksen. Ja sen fucking ahdistuksen takii mun suhteet ei koskaa kestä, ja näin ollen siis oon täst lähtien forever alone kunnes ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa löydän sen oikeen, jonka kanssa en ehkä ahistuis.
Nyt mä aijon elää mun elämää ja nauttii siitä, en mä tarvii siihen toista osapuolta vielä. Vanhempana sitte ku en jaksa enää rellestää, nii sit mä rauhotun ja alan keskittymää siihen seurustelemisee ja toivottavasti tuun löytämää sen oikeen ihmisen.
Ei mulla muuta sitte tällä kertaa, ja koska en oo varma et jaksanko/muistanko huomenna kirjotella, nii hyvät viikonloput nyt sitte kaikille !
btw, lauantain taiteisii ! tuleeko ees parasta c:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti