Oho, oon unohtanu jotenki tän blogin kokonaa c':
Mutta tosiaa, tettiviikko on menny jo aikoja sitte ja olihan siellä sit loppujenlopuks ihan kivaa. Mitää ihan hirveen erikoist ei oo kyl tapahtunu, paitsi et viime viikol oli syysloma (22.-28.10) ja oltii siin sitä edeltävän viikonloppun Nean kans laival.
Virossa siis käytii ja oli ihan kivaa, mut mun rahat meni melkee kaikki ja nyt oon ihan köyhä): Ei oo yhtää kivaa olla köyhä, mut ehkä mä täs nyt selviin jos porukat vaa suostuu olee ihania ja heittää mulle aina välil rahaa:D
öhh, ei täs kai sit muuta ilmotettavaa ollu:o et viettäkääpä hauska viikonloppu, tai se mitä siit on jäljel ja olkaa kiltisti :p
lauantai 3. marraskuuta 2012
tiistai 9. lokakuuta 2012
TET
Eilen tosiaa oli eka päivä tetissä, jeje. Siitä selvittii ja kohta pitäis lähtee kävelee dösäpysäkille ja kohti uutta työpäivää. Viel ois tää, ja kolme muuta päivää jäljellä.. Mitenköhän kestän ? Ei noi 3-5 vuotiaat lapset oikee oo se mun juttu, mut omapahan on vikani ku en hankkinu sit paikkaa ite. No mut toisaalt, ei se oo ku tää viikko.. Kyl täst pitää selvitä c': Ens tettii sit jos hankkis vaik ite sen paikan tai jotain, nii sais ehkä mieluisen.
Enempää en kerkee nyt kirjottelemaa, koska aika rientäää. Mut have a nice day ja te jotka meette kouluu, nii hyvää koulupäivää ! c':
Enempää en kerkee nyt kirjottelemaa, koska aika rientäää. Mut have a nice day ja te jotka meette kouluu, nii hyvää koulupäivää ! c':
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
i whip my hair back and forth
noni, nyt on sit kampaajal käyty ja toi kammottava takis saatu pois, eli lyhyillä mennää <: nää hiukset on ihan rakkaus♥ osittain myös näitten hiusten takia, mut suurimmaks osaks parin muun jutun takia, nii mul on ollu tänää ihan hyvä päivä, tai no siis nii, mulla oli hyvä päivä. Ja onhan tää vieläki tälläi.. no menettelee, mut vois toki parempiki fiilis olla.
Tiiättekö sen fiiliksen, ku pelkäätte menettävänne jonku ihmisen ? No mulla on sellanen fiilis, ja tää on ollu mulla jo pitkää. Enkä mä pelkää vaa menettäväni yhtä ihmistä, ku mä pelkään menettäväni useammanki ihmisen. Ja kaikki nää kyseiset ihmiset on vaikuttanu mun elämää nii paljon, etten haluis luopuu niistä.
Mut välit vaa viilentyy, ei me enää jutella & joskus tuntuu, ettei niitä edes kiinnosta. Oon liian ujo kysymää siitä suoraa, koska mua pelottaa se vastaus minkä siitä tuun sitte saamaa. "Sori, ei mua kiinnosta enää olla sun kaveri" tai "No en mä suhun ois koskaa halunnukkaa tutustuu" tai "Ei sun kans oo kiva jutella". Noi tai vastaavat vastaukset pelottaa mua ihan suunnattomasti ja siks en voi kysyy niiltä suoraa sitä asiaa, et kiinnostaaks niitä edes jutella mun kanssa vai miks me ei enää jutella.
Yks hyvä syy toki olis, ettei niillä olis aikaa, mut ku kattelee, nii kaikki on aina koneella ja jokaisee mahollisee paikkaa kirjautuneena & fb päivityksiä satelee joka välii, mut mulle ei oo aikaa.
No toivotaa parasta ja katellaa, ehkä se jossain vaihees selvii:)
Tiiättekö sen fiiliksen, ku pelkäätte menettävänne jonku ihmisen ? No mulla on sellanen fiilis, ja tää on ollu mulla jo pitkää. Enkä mä pelkää vaa menettäväni yhtä ihmistä, ku mä pelkään menettäväni useammanki ihmisen. Ja kaikki nää kyseiset ihmiset on vaikuttanu mun elämää nii paljon, etten haluis luopuu niistä.
Mut välit vaa viilentyy, ei me enää jutella & joskus tuntuu, ettei niitä edes kiinnosta. Oon liian ujo kysymää siitä suoraa, koska mua pelottaa se vastaus minkä siitä tuun sitte saamaa. "Sori, ei mua kiinnosta enää olla sun kaveri" tai "No en mä suhun ois koskaa halunnukkaa tutustuu" tai "Ei sun kans oo kiva jutella". Noi tai vastaavat vastaukset pelottaa mua ihan suunnattomasti ja siks en voi kysyy niiltä suoraa sitä asiaa, et kiinnostaaks niitä edes jutella mun kanssa vai miks me ei enää jutella.
Yks hyvä syy toki olis, ettei niillä olis aikaa, mut ku kattelee, nii kaikki on aina koneella ja jokaisee mahollisee paikkaa kirjautuneena & fb päivityksiä satelee joka välii, mut mulle ei oo aikaa.
No toivotaa parasta ja katellaa, ehkä se jossain vaihees selvii:)
sori toi laatu, mut tossa (^) siis kuvaa niistä mun aikasemmista hiuksista. Ja samalla toi mun virallinen konffis kuva. Eli kyllähän ne jonku verran lyheni, jos verrataa tohon alla olevaa kuvaa, joka on siis otettu tänää kampaajan jälkee
maanantai 1. lokakuuta 2012
You know my name, not my story
no heippa nyt sit taas <:
mä tossa viime yönä mietin asioita, jotka ei ehkä oo niitä maailman mukavampia ja tajusin, et koska oon selvinny siit kaikesta ja saisin olla ylpee. Mut miksen mä oo ? Mä haluisin olla ylpee, mut sitku yritän olla ylpee nii aina tulee joku ja romuttaa mut. Ei mulla taida olla oikeutta olla ylpee, tai siltä musta välillä tuntuu. Onhan se eriasia olla ylpee tollasist asioista ku jostain arvosanoista esimerkiks kokeissa, mut on seki silti jotain.
Ja te jotka puhutte musta paskaa siel pienis lissuringeissänne, nii tulkaa ihmeessä sanomaa päin naamaa. Tiiän, et tätä blogia lukee pariki ihmistä, jotka lukee tätä vaa sen takia, et sais must vähän lisää puhuttavaa. En oikeesti ymmärrä, et miten vitussa te jaksatte päiväst toisee jauhaa sitä paskaa tälläsest maksimaalisen tylsästä ja angstisesta ihmisestä, jonka elämässä ei tapahu mitää. Onhan se toki mukavaa, ku muuttelette siel keskenänne mun elämästä jännittävämpää, mut voisitte kyllä silti lopettaa sen. Gallerias ihmiset vaa tulee kyselee, et onks joku juttu totta ja saahan siinä taas hetken miettiä, et mistä toi ton jutun nyt on repässy, ku siitä vaa puolet totta, mut sit kappaskappas nää jäljelt johtaa aina samoihin ihmisii ja sillee.
Ja sitte te jotka luulette tietävänne musta niin paljon, nii voin sanoa teille, et te ette tosiaan tiedä musta paskaakaa. Ja tähän kohtaa, sopii niin hyvin tää You know my name, not my story.
Te vaan luulette tietävänne, LUULETTE. Täs maailmassa on ehkä 3 ihmistä ketkä voi sanoo, et ne tuntee mut. Ja jos kukaa näist kyseisestä kolmesta ihmisestä sattuu lukemaa tän tekstin, nii tietää kyllä, et mä tarkotan niitä.
Ei mulla kyllä sitte muuta asiaa ollukkaa, mut eläkää nyt hitto vieköö se oma elämäs ja tehkää siitä jännittävää, nii ei tarvii mun elämästä teijän juoruta ja muokkailla siitä jännempää ku se on.
Kiitsmo.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
fuck the world
Se on kohta taas yks päivä takana ja yks päivä lähempänä syyslomaa, uujee.
Huomenna matikankoe, josta mä ainaki luulisin pääseväni ihan hyvin läpi, koska jotenki noi jutut on vaikuttanu ihan semihelpoilta. Ja mitähän muuta asiaa mul vielä oli:o
Ainii, mä en tiiä mist tää johtuu, mut mul on kokoajan sellai jännä fiilis. Tavallaa niiku jännittäis joku kauheesti tai sillee kihelmöi jännästi masussa ja sit on sellai tavallaa stressaantunu fiilis, muttei kuitenkaa ja hmm. No jokatapaukses tosi sekava fiilis ja mun mieliala vaihtelee vähän välii. Eka saatan olla ihan ylipirtee ja koht oonki jo angstinen ja sit koht taas takas pirteeks ja siin se saattaa olla hetken tai no vaikka jos siinä ku koulusta pääsen, nii on sellanen ylipirtee olo nii viimeistää sit yöllä saan jonku angstikohtauksen ja itken vaa siel sängyssä ja kidutan itteeni sillä, et ajattelen niit asioita mitkä laittaa vaa mut enemmän itkemää ja lopult mult menee yöunet ja hmm. Osaisko kukaa kertoo mulle mitä tää on xc ?
Sori taas tää tekstin sekavuus, muttaku aivot ei taas vaihteeks suostu tekee mun kans yhteistyötä, et pystyisin kirjottamaa jotain järkevää.
Huomenna matikankoe, josta mä ainaki luulisin pääseväni ihan hyvin läpi, koska jotenki noi jutut on vaikuttanu ihan semihelpoilta. Ja mitähän muuta asiaa mul vielä oli:o
Ainii, mä en tiiä mist tää johtuu, mut mul on kokoajan sellai jännä fiilis. Tavallaa niiku jännittäis joku kauheesti tai sillee kihelmöi jännästi masussa ja sit on sellai tavallaa stressaantunu fiilis, muttei kuitenkaa ja hmm. No jokatapaukses tosi sekava fiilis ja mun mieliala vaihtelee vähän välii. Eka saatan olla ihan ylipirtee ja koht oonki jo angstinen ja sit koht taas takas pirteeks ja siin se saattaa olla hetken tai no vaikka jos siinä ku koulusta pääsen, nii on sellanen ylipirtee olo nii viimeistää sit yöllä saan jonku angstikohtauksen ja itken vaa siel sängyssä ja kidutan itteeni sillä, et ajattelen niit asioita mitkä laittaa vaa mut enemmän itkemää ja lopult mult menee yöunet ja hmm. Osaisko kukaa kertoo mulle mitä tää on xc ?
Sori taas tää tekstin sekavuus, muttaku aivot ei taas vaihteeks suostu tekee mun kans yhteistyötä, et pystyisin kirjottamaa jotain järkevää.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Is here still some hope ?
Heti näin alkuu voin jo sanoa, etten kaipaa yhtäkää kommenttia jossa sanotaa, et mä vaan kerjään huomiota. Sitä mä en tee, en. Jos kerjäisin huomiota, nii tekisin sen jollain muulla tavalla. Tavalla josta mun ois ehkä helpompi puhua ja kaikkee.
Eli nyt siis aijon puhuu teille mun viiltelemisestä, ja tätähän siis ei oo pakko lukee jossei kiinnosta.
Ihan ensimmäinen viilto mun kätee tais tulla 2009 vuonna, millon musta tuntu, et kaikki katos mun ympäriltä. Mul ei ollu ketää kenelle olisin enää voinu avautua, joten mun oli tehtävä se ruumiillisesti. Ja kuvittelin, et se helpotti, mut sitä se ei tehny. Itseasias se vaa pahens tilannetta, koska ku ne viillot huomattii nii sain kuulla siitä kui huomionhakunen mä oon.
Sit tutustuin ihmisee jolle pystyin avautumaa ja siihen se sit loppu, ainaki hetkeks.
No 2010 vuonna sitte kaikki se sama paska toistu, mut sinä vuonna niit viiltoja tuli useempia. Ja niitten mukana menetin kavereita ja nyt ku ajattelee, nii toi kaikki tuntuu nii turhalta. Koska oikeesti mulla oli kokoajan ihmisiä ympärillä, mä en vaa huomannu niitä. En kuunnellu sitä mitä ne muut mulle sano ja pysyin siinä päätöksessä, et mulla ei oo enää ystäviä tai kavereita. 2010 vuoden puolessa välissä mulle tuli se fiilis, et mitä vittua mä vielä teen tääl. No itsemurha mulla kävi useita kertoja mielessä, ja välillä olin jo aikeissa toteuttaa ne. Kirjotin porukoille kirjeen jonka jätin mun sängylle ja lähin ulos, kävelin valtatielle ja istuin hetken siinä sen vieressä ja kattelin, ku ne autot ajo ohi. Olin nousemas ylös siit maasta ja kävelemäs kohti sitä tietä, ku sain puhelun. Se puhelu pelasti mun hengen ja saan olla kiitollinen.
2011 ei ollu ehkä ihan nii rankka vuosi, mut kyllä sieltäki niitä arpia kerty, millon mistäki syystä. Tutustuin ihanii ihmisii ja olin onnellinen, ainaki ajoittain. Paitsi se syksy, ku sain masennuslääkkeet, mut eihä ne mihinkää tehoo. Se on päässä se vika, eikä siihe mikää lääkitys oikeestaa auta, mulla ainakaa. Tai no olishan se varmaa auttanu jos olisin siihen uskonu, mut koska sitä en tehny, nii koko juttu oli turha.
ja sittä tää vuos 2012. Tää on ollu tosi outo vuosi. Itsemurhaa en oo kokeillu ja jos se mielee on sattunu tulemaa, nii oon vaa sysänny sen sivuu ja pyrkiny ettimää niit hyvii puolia mun elämästä. Aina se ei kuitenkaa oo helppoo, ku näkee et jollain muulla ei oo kaikki hyvin. Ja se ku et pysty tekemää asialle mitää, nii ei todellakaa tuo sitä hyvää fiilistä. Mulla itelläni ei loppujenlopuks kuitenkaa olis edes syytä angstata, mut silti mä viiltelen. Mä en nauti siit kivusta, mä en hae sillä huomiota, mut mä rankaisen sillä itteeni siitä, etten oo täydellinen.
Ja tässä vaiheessahan kaikki sitte onki sillee "joo, kukaan ei oo täydellinen" ja mä tiiän sen, mut se miten paljon mä haluisin olla täydellinen nii ajaa mut tähän tilaa.
Noist menneistä vuosista mulla on jäljellä useita arpia, ja valitettavasti löytyy näitä tuoreitaki viiltoja. Toivon vaa, ettei kukaa teist lukijoista tekis tätä itellee ja hyväksyisitte ittenne sellasina mitä ootte. Ite musta ei oo siihen, ainakaa vielä, mut mä toivon, et teistä on.
Eli nyt siis aijon puhuu teille mun viiltelemisestä, ja tätähän siis ei oo pakko lukee jossei kiinnosta.
Ihan ensimmäinen viilto mun kätee tais tulla 2009 vuonna, millon musta tuntu, et kaikki katos mun ympäriltä. Mul ei ollu ketää kenelle olisin enää voinu avautua, joten mun oli tehtävä se ruumiillisesti. Ja kuvittelin, et se helpotti, mut sitä se ei tehny. Itseasias se vaa pahens tilannetta, koska ku ne viillot huomattii nii sain kuulla siitä kui huomionhakunen mä oon.
Sit tutustuin ihmisee jolle pystyin avautumaa ja siihen se sit loppu, ainaki hetkeks.
No 2010 vuonna sitte kaikki se sama paska toistu, mut sinä vuonna niit viiltoja tuli useempia. Ja niitten mukana menetin kavereita ja nyt ku ajattelee, nii toi kaikki tuntuu nii turhalta. Koska oikeesti mulla oli kokoajan ihmisiä ympärillä, mä en vaa huomannu niitä. En kuunnellu sitä mitä ne muut mulle sano ja pysyin siinä päätöksessä, et mulla ei oo enää ystäviä tai kavereita. 2010 vuoden puolessa välissä mulle tuli se fiilis, et mitä vittua mä vielä teen tääl. No itsemurha mulla kävi useita kertoja mielessä, ja välillä olin jo aikeissa toteuttaa ne. Kirjotin porukoille kirjeen jonka jätin mun sängylle ja lähin ulos, kävelin valtatielle ja istuin hetken siinä sen vieressä ja kattelin, ku ne autot ajo ohi. Olin nousemas ylös siit maasta ja kävelemäs kohti sitä tietä, ku sain puhelun. Se puhelu pelasti mun hengen ja saan olla kiitollinen.
2011 ei ollu ehkä ihan nii rankka vuosi, mut kyllä sieltäki niitä arpia kerty, millon mistäki syystä. Tutustuin ihanii ihmisii ja olin onnellinen, ainaki ajoittain. Paitsi se syksy, ku sain masennuslääkkeet, mut eihä ne mihinkää tehoo. Se on päässä se vika, eikä siihe mikää lääkitys oikeestaa auta, mulla ainakaa. Tai no olishan se varmaa auttanu jos olisin siihen uskonu, mut koska sitä en tehny, nii koko juttu oli turha.
ja sittä tää vuos 2012. Tää on ollu tosi outo vuosi. Itsemurhaa en oo kokeillu ja jos se mielee on sattunu tulemaa, nii oon vaa sysänny sen sivuu ja pyrkiny ettimää niit hyvii puolia mun elämästä. Aina se ei kuitenkaa oo helppoo, ku näkee et jollain muulla ei oo kaikki hyvin. Ja se ku et pysty tekemää asialle mitää, nii ei todellakaa tuo sitä hyvää fiilistä. Mulla itelläni ei loppujenlopuks kuitenkaa olis edes syytä angstata, mut silti mä viiltelen. Mä en nauti siit kivusta, mä en hae sillä huomiota, mut mä rankaisen sillä itteeni siitä, etten oo täydellinen.
Ja tässä vaiheessahan kaikki sitte onki sillee "joo, kukaan ei oo täydellinen" ja mä tiiän sen, mut se miten paljon mä haluisin olla täydellinen nii ajaa mut tähän tilaa.
Noist menneistä vuosista mulla on jäljellä useita arpia, ja valitettavasti löytyy näitä tuoreitaki viiltoja. Toivon vaa, ettei kukaa teist lukijoista tekis tätä itellee ja hyväksyisitte ittenne sellasina mitä ootte. Ite musta ei oo siihen, ainakaa vielä, mut mä toivon, et teistä on.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
I won't let you steal my afterlife
Mun piti kirjotella tänne jo tossa maanantaina, mut pääs vähän unohtumaa, joten kirjottelenpas sitte nytte.
Eli tosiaan lauantaina oli taiteet, ja hienostihan ne meni (: Näin Pirree, jonka näin viimeks viime vuoden taiteissa ja tutustuin parii uutee ihmisee ja sellast:)
Taiteista siis selvittii ilman suurempia itsensä nolauksia jne. Ens vuoden taiteita siis odotellessa ! c;
Ja asiasta toiseen, mä en oo ollu täl viikolla viel yhtäkää päivää koulussa. Tää hemmetin flunssa ei tunnu lähtevän millää ja yyy. Lämpöö on ollu joka päivä sillee 36.7-37.3 välillä. Mun normaali lämpö on siis siellä 35.7 paikkeilla.
Ja koska mun kurkku on iha semi kipee, nii oon joutunu vetää vaa jotai pilttii tääl, mut se ei haittaa, koska piltti on hyvää♥ tää päivä alko kuningatar piltillä, omnom !
Mut ehkä mä huomenna pääsisin eksymää jo kouluu, tai ainaki toivottavasti pääsen, koska tääl himassa tuun hulluks.
JEJEJEJE, mun A Day To Rememberin paita tuli eilen postii♥ ja Marshallin laukku kans, omnomnom♥
Eipä mulla sitte tälläkertaa muuta, hejdå !
AINII ja sen verran viel, et mäki sorruin tekee formin, eli olkaapas ihania ja laitelkaa kysymyksiä ! c: http://www.formspring.me/FAGGOTFISH
Eli tosiaan lauantaina oli taiteet, ja hienostihan ne meni (: Näin Pirree, jonka näin viimeks viime vuoden taiteissa ja tutustuin parii uutee ihmisee ja sellast:)
Taiteista siis selvittii ilman suurempia itsensä nolauksia jne. Ens vuoden taiteita siis odotellessa ! c;
Ja asiasta toiseen, mä en oo ollu täl viikolla viel yhtäkää päivää koulussa. Tää hemmetin flunssa ei tunnu lähtevän millää ja yyy. Lämpöö on ollu joka päivä sillee 36.7-37.3 välillä. Mun normaali lämpö on siis siellä 35.7 paikkeilla.
Ja koska mun kurkku on iha semi kipee, nii oon joutunu vetää vaa jotai pilttii tääl, mut se ei haittaa, koska piltti on hyvää♥ tää päivä alko kuningatar piltillä, omnom !
Mut ehkä mä huomenna pääsisin eksymää jo kouluu, tai ainaki toivottavasti pääsen, koska tääl himassa tuun hulluks.
JEJEJEJE, mun A Day To Rememberin paita tuli eilen postii♥ ja Marshallin laukku kans, omnomnom♥
Eipä mulla sitte tälläkertaa muuta, hejdå !
AINII ja sen verran viel, et mäki sorruin tekee formin, eli olkaapas ihania ja laitelkaa kysymyksiä ! c: http://www.formspring.me/FAGGOTFISH
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)