You know my name, not my story

no heippa nyt sit taas <:

mä tossa viime yönä mietin asioita, jotka ei ehkä oo niitä maailman mukavampia ja tajusin, et koska oon selvinny siit kaikesta ja saisin olla ylpee. Mut miksen mä oo ? Mä haluisin olla ylpee, mut sitku yritän olla ylpee nii aina tulee joku ja romuttaa mut. Ei mulla taida olla oikeutta olla ylpee, tai siltä musta välillä tuntuu. Onhan se eriasia olla ylpee tollasist asioista ku jostain arvosanoista esimerkiks kokeissa, mut on seki silti jotain.

Ja te jotka puhutte musta paskaa siel pienis lissuringeissänne, nii tulkaa ihmeessä sanomaa päin naamaa. Tiiän, et tätä blogia lukee pariki ihmistä, jotka lukee tätä vaa sen takia, et sais must vähän lisää puhuttavaa. En oikeesti ymmärrä, et miten vitussa te jaksatte päiväst toisee jauhaa sitä paskaa tälläsest maksimaalisen tylsästä ja angstisesta ihmisestä, jonka elämässä ei tapahu mitää. Onhan se toki mukavaa, ku muuttelette siel keskenänne mun elämästä jännittävämpää, mut voisitte kyllä silti lopettaa sen. Gallerias ihmiset vaa tulee kyselee, et onks joku juttu totta ja saahan siinä taas hetken miettiä, et mistä toi ton jutun nyt on repässy, ku siitä vaa puolet totta, mut sit kappaskappas nää jäljelt johtaa aina samoihin ihmisii ja sillee.

Ja sitte te jotka luulette tietävänne musta niin paljon, nii voin sanoa teille, et te ette tosiaan tiedä musta paskaakaa. Ja tähän kohtaa, sopii niin hyvin tää You know my name, not my story. 

Te vaan luulette tietävänne, LUULETTE. Täs maailmassa on ehkä 3 ihmistä ketkä voi sanoo, et ne tuntee mut. Ja jos kukaa näist kyseisestä kolmesta ihmisestä sattuu lukemaa tän tekstin, nii tietää kyllä, et mä tarkotan niitä. 

Ei mulla kyllä sitte muuta asiaa ollukkaa, mut eläkää nyt hitto vieköö se oma elämäs ja tehkää siitä jännittävää, nii ei tarvii mun elämästä teijän juoruta ja muokkailla siitä jännempää ku se on.

Kiitsmo.

fuck the world

Se on kohta taas yks päivä takana ja yks päivä lähempänä syyslomaa, uujee. 

Huomenna matikankoe, josta mä ainaki luulisin pääseväni ihan hyvin läpi, koska jotenki noi jutut on vaikuttanu ihan semihelpoilta. Ja mitähän muuta asiaa mul vielä oli:o

Ainii, mä en tiiä mist tää johtuu, mut mul on kokoajan sellai jännä fiilis. Tavallaa niiku jännittäis joku kauheesti tai sillee kihelmöi jännästi masussa ja sit on sellai tavallaa stressaantunu fiilis, muttei kuitenkaa ja hmm. No jokatapaukses tosi sekava fiilis ja mun mieliala vaihtelee vähän välii. Eka saatan olla ihan ylipirtee ja koht oonki jo angstinen ja sit koht taas takas pirteeks ja siin se saattaa olla hetken tai no vaikka jos siinä ku koulusta pääsen, nii on sellanen ylipirtee olo nii viimeistää sit yöllä saan jonku angstikohtauksen ja itken vaa siel sängyssä ja kidutan itteeni sillä, et ajattelen niit asioita mitkä laittaa vaa mut enemmän itkemää ja lopult mult menee yöunet ja hmm. Osaisko kukaa kertoo mulle mitä tää on xc ?

Sori taas tää tekstin sekavuus, muttaku aivot ei taas vaihteeks suostu tekee mun kans yhteistyötä, et pystyisin kirjottamaa jotain järkevää.

Is here still some hope ?

Heti näin alkuu voin jo sanoa, etten kaipaa yhtäkää kommenttia jossa sanotaa, et mä vaan kerjään huomiota. Sitä mä en tee, en. Jos kerjäisin huomiota, nii tekisin sen jollain muulla tavalla. Tavalla josta mun ois ehkä helpompi puhua ja kaikkee.

Eli nyt siis aijon puhuu teille mun viiltelemisestä, ja tätähän siis ei oo pakko lukee jossei kiinnosta.

Ihan ensimmäinen viilto mun kätee tais tulla 2009 vuonna, millon musta tuntu, et kaikki katos mun ympäriltä. Mul ei ollu ketää kenelle olisin enää voinu avautua, joten mun oli tehtävä se ruumiillisesti. Ja kuvittelin, et se helpotti, mut sitä se ei tehny. Itseasias se vaa pahens tilannetta, koska ku ne viillot huomattii nii sain kuulla siitä kui huomionhakunen mä oon. 
Sit tutustuin ihmisee jolle pystyin avautumaa ja siihen se sit loppu, ainaki hetkeks. 
No 2010 vuonna sitte kaikki se sama paska toistu, mut sinä vuonna niit viiltoja tuli useempia. Ja niitten mukana menetin kavereita ja nyt ku ajattelee, nii toi kaikki tuntuu nii turhalta. Koska oikeesti mulla oli kokoajan ihmisiä ympärillä, mä en vaa huomannu niitä. En kuunnellu sitä mitä ne muut mulle sano ja pysyin siinä päätöksessä, et mulla ei oo enää ystäviä tai kavereita. 2010 vuoden puolessa välissä mulle tuli se fiilis, et mitä vittua mä vielä teen tääl. No itsemurha mulla kävi useita kertoja mielessä, ja välillä olin jo aikeissa toteuttaa ne. Kirjotin porukoille kirjeen jonka jätin mun sängylle ja lähin ulos, kävelin valtatielle ja istuin hetken siinä sen vieressä ja kattelin, ku ne autot ajo ohi. Olin nousemas ylös siit maasta ja kävelemäs kohti sitä tietä, ku sain puhelun. Se puhelu pelasti mun hengen ja saan olla kiitollinen.
2011 ei ollu ehkä ihan nii rankka vuosi, mut kyllä sieltäki niitä arpia kerty, millon mistäki syystä. Tutustuin ihanii ihmisii ja olin onnellinen, ainaki ajoittain. Paitsi se syksy, ku sain masennuslääkkeet, mut eihä ne mihinkää tehoo. Se on päässä se vika, eikä siihe mikää lääkitys oikeestaa auta, mulla ainakaa. Tai no olishan se varmaa auttanu jos olisin siihen uskonu, mut koska sitä en tehny, nii koko juttu oli turha.
ja sittä tää vuos 2012. Tää on ollu tosi outo vuosi. Itsemurhaa en oo kokeillu ja jos se mielee on sattunu tulemaa, nii oon vaa sysänny sen sivuu ja pyrkiny ettimää niit hyvii puolia mun elämästä. Aina se ei kuitenkaa oo helppoo, ku näkee et jollain muulla ei oo kaikki hyvin. Ja se ku et pysty tekemää asialle mitää, nii ei todellakaa tuo sitä hyvää fiilistä. Mulla itelläni ei loppujenlopuks kuitenkaa olis edes syytä angstata, mut silti mä viiltelen. Mä en nauti siit kivusta, mä en hae sillä huomiota, mut mä rankaisen sillä itteeni siitä, etten oo täydellinen.
Ja tässä vaiheessahan kaikki sitte onki sillee "joo, kukaan ei oo täydellinen" ja mä tiiän sen, mut se miten paljon mä haluisin olla täydellinen nii ajaa mut tähän tilaa. 


Noist menneistä vuosista mulla on jäljellä useita arpia, ja valitettavasti löytyy näitä tuoreitaki viiltoja. Toivon vaa, ettei kukaa teist lukijoista tekis tätä itellee ja hyväksyisitte ittenne sellasina mitä ootte. Ite musta ei oo siihen, ainakaa vielä, mut mä toivon, et teistä on.

I won't let you steal my afterlife

Mun piti kirjotella tänne jo tossa maanantaina, mut pääs vähän unohtumaa, joten kirjottelenpas sitte nytte.
Eli tosiaan lauantaina oli taiteet, ja hienostihan ne meni (: Näin Pirree, jonka näin viimeks viime vuoden taiteissa ja tutustuin parii uutee ihmisee ja sellast:) 
Taiteista siis selvittii ilman suurempia itsensä nolauksia jne. Ens vuoden taiteita siis odotellessa ! c;


Ja asiasta toiseen, mä en oo ollu täl viikolla viel yhtäkää päivää koulussa. Tää hemmetin flunssa ei tunnu lähtevän millää ja yyy. Lämpöö on ollu joka päivä sillee 36.7-37.3 välillä. Mun normaali lämpö on siis siellä 35.7 paikkeilla. 
Ja koska mun kurkku on iha semi kipee, nii oon joutunu vetää vaa jotai pilttii tääl, mut se ei haittaa, koska piltti on hyvää♥ tää päivä alko kuningatar piltillä, omnom !

Mut ehkä mä huomenna pääsisin eksymää jo kouluu, tai ainaki toivottavasti pääsen, koska tääl himassa tuun hulluks. 



JEJEJEJE, mun A Day To Rememberin paita tuli eilen postii♥ ja Marshallin laukku kans, omnomnom♥

Eipä mulla sitte tälläkertaa muuta, hejdå !


AINII ja sen verran viel, et mäki sorruin tekee formin, eli olkaapas ihania ja laitelkaa kysymyksiä ! c: http://www.formspring.me/FAGGOTFISH

I'm finally breathing

It's over, i'm sorry.

Ei koskaa pidä sanoo ikuisesti, koska ei se tuu sitä koskaan olemaa. Ikuisuus on pitkä aika ja se todellaki tuntuu mahottomalta. 

Ja mulle edes vuos tuntuis pitkältä ajalta seurustella, melkee mahottomalta. Tai sitte se vaa johtuu siitä, etten oo löytäny sitä oikeeta vielä tai mitää. Mut jokatapauksessa nyt mä vaan pysyn sinkkuna ja jätän seurustelut niille jotka pystyy siihen.

Mulle seurustelu merkitsee rakkautta ja paljon kaikkee muutaki, mut mulle se tuo aina jossain vaiheessa mukanaa sen ahdistuksen. Ja sen fucking ahdistuksen takii mun suhteet ei koskaa kestä, ja näin ollen siis oon täst lähtien forever alone kunnes ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa löydän sen oikeen, jonka kanssa en ehkä ahistuis.

Nyt mä aijon elää mun elämää ja nauttii siitä, en mä tarvii siihen toista osapuolta vielä. Vanhempana sitte ku en jaksa enää rellestää, nii sit mä rauhotun ja alan keskittymää siihen seurustelemisee ja toivottavasti tuun löytämää sen oikeen ihmisen. 

Ei mulla muuta sitte tällä kertaa, ja koska en oo varma et jaksanko/muistanko huomenna kirjotella, nii hyvät viikonloput nyt sitte kaikille ! 

btw, lauantain taiteisii ! tuleeko ees parasta c:

The fight inside is breaking me again

Tää on taas näitä iltoja, ku ahistaa joka asia. Ahistaa olla ihmisten lähellä, ahistaa et kukaan edes puhuu mulle. Luulin, et nää olis jo loppunu, mut eipä näemmä.
Eniten ahistaa ajatus siitä, et viettäisin mun loppuelämän jonku yhen ihmisen kanssa, mut toisaalta seki ajatus ahistaa, et jos joutuisin olemaa yksin.

Haluisin vaa lähtee pois kotoa nyt jonnekki, muttei mul oo mitää paikkaa oikeestaa minne voisin mennä, koska jokapuolella on ihmisiä ja sit ahistun vaa lisää. 
Uloshan mä periaatteessa vaa voisin mennä, koska ei tääl käpykyläs ketää liiku ulkona, mut sit mä alan ajattelemaa asioita liikaa ja alan angstaamaa - sekää ei oo kivaa.

Nyt mä vaa tarvisin omaa aikaa, mut koulussa on pakko käydä & hulluks tuun jos kotonaki vaa oon. Ja lauantaina taiteisii pitäis mennä, mut jos la menee näil samoil fiiliksil, nii sit mä en oo kyl lähös minnekkää.. mut toivotaa parasta:)

Ainoo hyvä puoli täs fiilikses on, et sillon saan parhaiten inspiraatioo biiseihin ja piirrustuksii. Ja siitä tuliki mielee, et voisin piiloutuu tonne sänkyy peiton alle ja alkaa rustaamaa näit turhauttavia ajatuksia paperille, heips !

c:

nooni, mikäs tääl nean kans lapsenvahtina:) joskus kahen aikoihin pitäis päästä kotii, mut saa nähä... :o
 
Ja öäöä, tosiaan juu.. mulla ei ollu mitää tärkeetä ilmoteltavaa, mut kerron nyt kuitenki jotai c':

Kävin tänää lahessa ja ostin housut ja uudet henkselit h&m:äst jaja 12mm venytyksen jajaja näin jannaa ja lindaa ja elluu jajaja lillii c:

pahoittelen taas tätä sekavaa tekstii, mutku ei mul oo mitää mielessä, et mitä pitäis kirjottaa nii.. mut toivottavasti ymmärrätte jotai :D

kirjottelen taas joskus ku muistan c'''': heips !